Hei kaverit,
jatkan kirjoittelua vanhassa osoitteessa http://korkkareitaverkkareita.blogspot.fi/ - pyhästi lupaan ja vannon, että tämä on vihoviimeinen blogimuutto! Siirsin tuonne uusivanhaan osoitteeseen kaikki tämän blogin postaukset myös.
18.9.2015
17.9.2015
Postcards from Rome 2/4
Jatketaan sitten Rooman kuvilla! Olin etukäteen kuullut, että Rooman auringonlaskut ovat yksiä upeimpia maailmassa, mutten koskaan olisi arvannut, että ne ovat juuri näin upeita. Väri oli todella polttava ja terracottamainen, juuri sellainen kuin allaolevissa kuvissa näkyy - en käsitellyt värisävyjä hippuakaan.
Tajusin itseasiassa nyt, etten ole tainnut koskaan nähdä auringonnousua, en ainakaan muista nähneeni. Täytyy yrittää korjata tämä asia mahdollisimman pian, ehdottomasti.
Missä ja milloin olette nähneet teidän elämän upeimman auringonlaskun?
Tajusin itseasiassa nyt, etten ole tainnut koskaan nähdä auringonnousua, en ainakaan muista nähneeni. Täytyy yrittää korjata tämä asia mahdollisimman pian, ehdottomasti.
Missä ja milloin olette nähneet teidän elämän upeimman auringonlaskun?
16.9.2015
Illat hämärtyy
Kuten blogissa jo heinäkuun puolivälissä erittäin ajankohtaisesti (köhköh) mainitsin olen kasvattanut viimeistään viime vuosina palavan rakkauden syksyä kohtaan. Minulle syksy tuo tullessaan aina uusien tuulien tunteen, myös niinä vuosina kun mitään uutta ei ole varsinaisesti tapahtunut. Tänä vuonna se toi mukanaan uuden kodin, uuden koulun ja uuden siviilisäädyn, vaihdan työpaikallani myös työnkuvaa tämän kuun loppupuolella. Aikamoisia uutuuksia pukkaa siis!
Joka syksy nautin myös siitä iltojen hämärtymisestä, vaikka pimeää yksin kotona ollessani aika kovasti pelkäänkin. Avuksi pimeään suosittelen omakohtaisen kokemuksen perusteella seuraavaa:
- Erilaiset ja erikokoiset kynttilät ja lyhdyt
- Kauniisti loimuava sisustustakka
- Lämpöiset ystävät
- Kauniit auringonlaskut ikkunasta
- Höyryävä mukillinen teetä
- Villasukat
- Hyvä kirja ja tunnelmallinen mutta riittävä lukuvalo
Eihän tässä mitään uutta ollut, mutta miksi vaihtaa toimivaa ja ylivoimaisesti parasta.
Tarvittaessa myös Salkkarit, Ensitreffit alttarilla, Martina ja hengenpelastajat ja Hottikset voivat auttaa.
True story.
Joka syksy nautin myös siitä iltojen hämärtymisestä, vaikka pimeää yksin kotona ollessani aika kovasti pelkäänkin. Avuksi pimeään suosittelen omakohtaisen kokemuksen perusteella seuraavaa:
- Erilaiset ja erikokoiset kynttilät ja lyhdyt
- Kauniisti loimuava sisustustakka
- Lämpöiset ystävät
- Kauniit auringonlaskut ikkunasta
- Höyryävä mukillinen teetä
- Villasukat
- Hyvä kirja ja tunnelmallinen mutta riittävä lukuvalo
Eihän tässä mitään uutta ollut, mutta miksi vaihtaa toimivaa ja ylivoimaisesti parasta.
Tarvittaessa myös Salkkarit, Ensitreffit alttarilla, Martina ja hengenpelastajat ja Hottikset voivat auttaa.
True story.
14.9.2015
Rouva Punahattu
Heippatirallaa,
arvatkaas, kirjoitinko tuohon otsikkoon Neiti Punahattu - mulla on ollut hieman vaikeuksia sopeutua tuohon uuteen avioliiton mukanaan tuomaan etuliitteeseen. Uuden sukunimen suhteen mulla ei ole enää minkäänlaisia vaikeuksia mutta mun mielestä neiti on vaan niin paljon kivempi sana kuin rouva. Sovittiin jo Juuson kanssa, että se kutsuu mua neidiksi ja saan lentolippuihin halutessani merkata Ms sen Mrs:n sijaan.
First world problems, I know, mutta ehkä tämä blogi on sopiva paikka juuri tällaisille hömppäajatuksille.
Alunperin olin tosi kiinteästi ja kauan sitä mieltä, että pidän oman vanhan sukunimeni. Juuso ulkoisti päätöksen täysin mulle ja ei halunnut vaikuttaa mielipiteeseeni vaan halusi, että teen päätöksen täysin itse. Sitten häitä edeltävänä torstaina kun pappi kysyi, miten olemme sukunimiasian miettineet, tuli tunne, että kyllä mä taidan haluta olla samalla nimellä kuin oma rakas mieheni. Tää päätöksentekomalli taitaa kuvastaa mun persoonaa aika hyvin, vaikka kuinka rationalisoin asioita, niin silti loppujen lopuksi asiassa kuin asiassa päädyn menemään aika tunteiden ja intuition johdattamana!
Isäni sanoi hääjuhlassamme yöllä olevansa haikein mielin, mutta samalla on ylpeä, että olemme nyt Juuson kanssa samalla nimellä sillä "onhan se miehelle aina ylpeyden aihe". Itkettiin yhdessä vanhan sukunimeni perään, mutta molemmat onnellisena myös uudesta.
Uusi sukunimi on tuonut mukanaan yllättävän paljon byrokratiaa, varsinkin opinahjoni puolesta. Uudet henkkarit tulen saamaan vasta lokakuun puolella, kiitos Helsingin poliisilaitosjonojen, joten vielä mennään vanhalla nimellä järjestelmässä jos toisessa jonkin aikaa. Henkisesti olen varmasti loppuelämän jollain tasolla myös Liukkonen, koska se on mun identiteetti - mun sukulaiset vaan on tietynlaisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Silti otan uuden sukunimeni ja kaiken sen mukanaan tuoman ilolla vastaan.
Hassua olla naimisissa! Olo niin sama mutta silti ihan eri.
P.S. Huomasittehan sivupalkin pienen kyselyn? :)
arvatkaas, kirjoitinko tuohon otsikkoon Neiti Punahattu - mulla on ollut hieman vaikeuksia sopeutua tuohon uuteen avioliiton mukanaan tuomaan etuliitteeseen. Uuden sukunimen suhteen mulla ei ole enää minkäänlaisia vaikeuksia mutta mun mielestä neiti on vaan niin paljon kivempi sana kuin rouva. Sovittiin jo Juuson kanssa, että se kutsuu mua neidiksi ja saan lentolippuihin halutessani merkata Ms sen Mrs:n sijaan.
First world problems, I know, mutta ehkä tämä blogi on sopiva paikka juuri tällaisille hömppäajatuksille.
Alunperin olin tosi kiinteästi ja kauan sitä mieltä, että pidän oman vanhan sukunimeni. Juuso ulkoisti päätöksen täysin mulle ja ei halunnut vaikuttaa mielipiteeseeni vaan halusi, että teen päätöksen täysin itse. Sitten häitä edeltävänä torstaina kun pappi kysyi, miten olemme sukunimiasian miettineet, tuli tunne, että kyllä mä taidan haluta olla samalla nimellä kuin oma rakas mieheni. Tää päätöksentekomalli taitaa kuvastaa mun persoonaa aika hyvin, vaikka kuinka rationalisoin asioita, niin silti loppujen lopuksi asiassa kuin asiassa päädyn menemään aika tunteiden ja intuition johdattamana!
Isäni sanoi hääjuhlassamme yöllä olevansa haikein mielin, mutta samalla on ylpeä, että olemme nyt Juuson kanssa samalla nimellä sillä "onhan se miehelle aina ylpeyden aihe". Itkettiin yhdessä vanhan sukunimeni perään, mutta molemmat onnellisena myös uudesta.
Uusi sukunimi on tuonut mukanaan yllättävän paljon byrokratiaa, varsinkin opinahjoni puolesta. Uudet henkkarit tulen saamaan vasta lokakuun puolella, kiitos Helsingin poliisilaitosjonojen, joten vielä mennään vanhalla nimellä järjestelmässä jos toisessa jonkin aikaa. Henkisesti olen varmasti loppuelämän jollain tasolla myös Liukkonen, koska se on mun identiteetti - mun sukulaiset vaan on tietynlaisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Silti otan uuden sukunimeni ja kaiken sen mukanaan tuoman ilolla vastaan.
Hassua olla naimisissa! Olo niin sama mutta silti ihan eri.
P.S. Huomasittehan sivupalkin pienen kyselyn? :)
13.9.2015
Photographing: Kaisa
Näissä pikakuvissa kameraan katselee ystäväni Kaisa, joka kirjoitti muinoin upeaa asublogia. Tän mimmin kanssa on jaettu niin monet ilot, surut, jännitykset ja säikähdykset että loppuu kyllä laskukyky kesken.
Musta on ihana kuvata ystäviäni, he ovat niin äärettömän kauniita sekä ulkoisesti että sisäisesti ja nämä molemmat puolet, kuten myös heidän luonteenpiirteensä, näkyvät minun silmääni heistä otetuissa kuvissa. Näistäkin kuvista ja pelkistä Kaisan ilmeen vivahteista tulee mieleen niin monta hänen piirrettään, että en osaa ajatellakaan, millainen vaikutelma ja mielikuva hänestä tulee jollekulle, joka ei ole häntä koskaan tavannut.
Me love my friends.
Musta on ihana kuvata ystäviäni, he ovat niin äärettömän kauniita sekä ulkoisesti että sisäisesti ja nämä molemmat puolet, kuten myös heidän luonteenpiirteensä, näkyvät minun silmääni heistä otetuissa kuvissa. Näistäkin kuvista ja pelkistä Kaisan ilmeen vivahteista tulee mieleen niin monta hänen piirrettään, että en osaa ajatellakaan, millainen vaikutelma ja mielikuva hänestä tulee jollekulle, joka ei ole häntä koskaan tavannut.
Me love my friends.
12.9.2015
Sininen
Moikka,
tää viikko on ollut Juusosta erossa olemista lukuunottamatta ihana! Viikon ensimmäiset päivät oli täysin vapaita töistä tai koulusta, niitä ennen 21 päivää putkeen sisälsi vähintään jompaa kumpaa aktiviteettia, joten tarpeeseen tuli. Arkea uudessa kodissa on hieman vaikeuttanut rikkinäinen hella, johon huoltoa odotellaan edelleen... Täytyy varmaan pian alkaa pyytää jotain vuokra-alea, ollaan eletty nyt tässä asunnossa 11 päivää ilman toimivia hellalevyjä, ärsh! Onneksi sentään uuni toimii.
Viikko on ollut hyvin ravintola- ja kaveripainotteinen, kävin nimittäin herkuttelemassa eri seuralaisten kanssa kolmessa paikassa jota oon jo kauan halunnut kokeilla: Juuson kanssa Gaijinissa, Kaisan kanssa Kiilassa ja Annen kanssa Fukussa. Jokainen oli erittäin naminami. Kaveriviikkoon sain tänään vielä jatketta kaaso-Riikasta, joka tuli Helsinkiin toisiin häihin ja on ensi yön mun luona!
Syömisen ja ystävien lisäksi olen yrittänyt suunnata energiaani muuttopurkamiseen :D Juuso käväisi yhden yön täällä Helsingissä ja lähti taas tänään aamujunalla Tampereelle, nimittäin juoksemaan elämänsä ensimmäisen puolimaratonin, jee! Oon aika ylpee tosta velmusta, se keksi sen idean vasta pari viikkoa sitten ja menestyksekkäästi meni. On se ihmeellinen mies mutta sen mä jo tiesinkin.
Oon jotenkin ihan supervinksallani ja vaatteet rutussa ja vinossa näissä kuvissa, taitaa vaatia totuttelua pitkästä aikaa. Heh. Nyt puran vielä yhden laatikon (mun päivän fraasi) ja sitten rentoudun Simpsoneiden parissa, oujee. Huomenna duuniin koko päiväksi ja sitten alkaakin taas uusi kouluviikko!
Pusi!
tää viikko on ollut Juusosta erossa olemista lukuunottamatta ihana! Viikon ensimmäiset päivät oli täysin vapaita töistä tai koulusta, niitä ennen 21 päivää putkeen sisälsi vähintään jompaa kumpaa aktiviteettia, joten tarpeeseen tuli. Arkea uudessa kodissa on hieman vaikeuttanut rikkinäinen hella, johon huoltoa odotellaan edelleen... Täytyy varmaan pian alkaa pyytää jotain vuokra-alea, ollaan eletty nyt tässä asunnossa 11 päivää ilman toimivia hellalevyjä, ärsh! Onneksi sentään uuni toimii.
Viikko on ollut hyvin ravintola- ja kaveripainotteinen, kävin nimittäin herkuttelemassa eri seuralaisten kanssa kolmessa paikassa jota oon jo kauan halunnut kokeilla: Juuson kanssa Gaijinissa, Kaisan kanssa Kiilassa ja Annen kanssa Fukussa. Jokainen oli erittäin naminami. Kaveriviikkoon sain tänään vielä jatketta kaaso-Riikasta, joka tuli Helsinkiin toisiin häihin ja on ensi yön mun luona!
Syömisen ja ystävien lisäksi olen yrittänyt suunnata energiaani muuttopurkamiseen :D Juuso käväisi yhden yön täällä Helsingissä ja lähti taas tänään aamujunalla Tampereelle, nimittäin juoksemaan elämänsä ensimmäisen puolimaratonin, jee! Oon aika ylpee tosta velmusta, se keksi sen idean vasta pari viikkoa sitten ja menestyksekkäästi meni. On se ihmeellinen mies mutta sen mä jo tiesinkin.
Oon jotenkin ihan supervinksallani ja vaatteet rutussa ja vinossa näissä kuvissa, taitaa vaatia totuttelua pitkästä aikaa. Heh. Nyt puran vielä yhden laatikon (mun päivän fraasi) ja sitten rentoudun Simpsoneiden parissa, oujee. Huomenna duuniin koko päiväksi ja sitten alkaakin taas uusi kouluviikko!
Pusi!
7.9.2015
Postcards from Rome 1/4
Pari päivää häiden jälkeen lähdin Roomaan äitini kanssa, sillä ostin meille jo keväällä Rooman lennot mamani huhtikuiseksi synttärilahjaksi! Meillä on jo vuosia ollut aikomus lähteä tyttöreissulle, mutta koskaan ei ole tullut sopivaa saumaa, jolloin molemmilla olisi aikaa reissata yhtä aikaa. Nyt häiden jälkeen mulla riitti vielä kesälomaa töistä, koulu ei ollut alkanut ja Juuso kun joutui palaamaan heti takaisin töihin, oli sauma aika sopiva. Häiden jälkeen tosi oli aika väsähdys, ja tuli kova ikävä tuoretta aviomiestä, mutta huippu reissu oli silti!
Roomassa aurinko porotti lähes koko reissumme ajan meille +36 astetta, mutta siihen tottui nopeasti kun vain muistettiin juoda vettä jatkuvasti. Käveltiin, syötiin ja lepäiltiin sopivassa suhteessa ja shoppailuakin harrastettiin ;) Reissussa tuli kuvailtua aikaisempiin reissuihin verrattuna poikkeuksellisen vähän, mutta ajattelin jakaa otoksia silti täällä. Here we go, loma Roomassa 1/3!
Nyt lähdetään juhlistamaan Juuson kanssa meidän huomenna koittavaa 1-kk-hääpäivää hieman etukäteen, sillä tuo murunen lähtee huomenna viikoksi Tampereelle. Tästä alkaa meidän syksyn erokaudet kun Juuso joutuu olemaan puolet viikoista vielä Tampereella koulu- ja työhommien vuoksi, nyyh. Onneksi tätä ei kestä kuin joulukuun alkupuolelle, sitten ollaan taas kaikki yöt yhdessä!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Roomassa aurinko porotti lähes koko reissumme ajan meille +36 astetta, mutta siihen tottui nopeasti kun vain muistettiin juoda vettä jatkuvasti. Käveltiin, syötiin ja lepäiltiin sopivassa suhteessa ja shoppailuakin harrastettiin ;) Reissussa tuli kuvailtua aikaisempiin reissuihin verrattuna poikkeuksellisen vähän, mutta ajattelin jakaa otoksia silti täällä. Here we go, loma Roomassa 1/3!
Nyt lähdetään juhlistamaan Juuson kanssa meidän huomenna koittavaa 1-kk-hääpäivää hieman etukäteen, sillä tuo murunen lähtee huomenna viikoksi Tampereelle. Tästä alkaa meidän syksyn erokaudet kun Juuso joutuu olemaan puolet viikoista vielä Tampereella koulu- ja työhommien vuoksi, nyyh. Onneksi tätä ei kestä kuin joulukuun alkupuolelle, sitten ollaan taas kaikki yöt yhdessä!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)