Mietiskelin myös sitä, että koneen henkilöstökin on lähtenyt aamulla ihan vaan normaalisti töihin ja ajatellut, että 2,5h lento vaan edessä, helppo nakki. Ja sitten eivät enää koskaan palaakaan kotiin. Mun mieli ei edes taivu tällaisiin. Mulla on jonkinasteinen lentopelko, se välillä aktivoituu ja välillä taas uinuu hetken aikaa mutta nämä viimeisen vuoden aikana sattuneet lentoturmat eivät ole pelkoa mitenkään varsinaisesti poistaneet...
Poikaystävän asuessa 2013 syksyllä Balilla pelkäsin jatkuvasti, että jotain hallitsematonta käy. Luonnonmullistus tai sitten juurikin lentoturma, Poitsu kun aika paljon lenteli edestakas. Kiitän edelleen joka ikinen päivä jotain maailman hallitsevaa voimaa siitä, ettei mitään ole käynyt kellekään läheiselle tai tutulle lentäessä. Tiedän kyllä, että meillä kaikilla on paljon suurempi tilastollinen mahdollisuus kuolla esim. liikenteessä kuin lentoturmassa, mutta silti lentoturmat ovat aina niin traagisia ja mysteerisiä, että niitä pelkää enemmän kuin liikennettä. Ei logiikkaa. Ehkä se liittyy siihen, ettei tällaista pysty itse kontrolloimaan?
Suurimmasta lentopelostani pääsin ylitse Lontoossa asuessani, kun muuta nopeaa kulkuvälinettä Suomen päähän ei yksinkertaisesti ollut. Kuitenkin kaikilla viimeisen reilun vuoden ajan tehdyillä lennoilla olen huomannut ajattelevani ennen koneen nousua, että nyt sitä mennään, mitä jos tää on se mun viimeinen ikinä. Mä oon ihminen, joka tykkää pitää kontrollin asioissa itsellään, joten mun on jotenkin todella vaikea heittäytyä "muiden armoille". Ja tällaiset usein selittämättömiksi jäävät asiat pelottaa todella paljon.
Viimeisen 16 kuukauden sisällä olen istunut 16 lennolla, viimeisimmän 27 kuukauden aikana 22 lennolla. Olen huomannut matkustusintoni hiipuneen tuon kovimman lentokauden jälkeen, voisikohan siihen löytyä alitajunnasta selitys. Myös lentämisen ympäristöhaitat on tietenkin ajatuksissa jatkuvasti, muuten yritän elää mahdollisimman ekologisesti mutta lentämisestä koen jatkuvaa morkkista ja siksi olen sitä vähentänytkin. Noin paljon yksittäisiä reissuja ei ole toki kertynyt vaan esimerkiksi Balin matka toi mukanaan yhtensä 6 lentoa, koska niin monta vaihtoa.
Hups, jopas tää lähti nyt rönsyilemään. Pointtia postauksella ei oikeastaan olekaan, ajatuksissa ovat tämänpäiväisen lentoturman uhrit ja läheiset. Vielä ei ole tietoa, oliko lennolla vahvistetusti mukana suomalaisia, mutta oli tai ei - 150 tässä maailmassa elänyttä ihmistä on kuollut. Vauvoja, koululaisia, aikuisia ja vanhuksia.
En voi kuin lähettää osanottoni jokaiselle omaiselle. Tuskin he niitä koskaan täältä suomalaisesta pikkublogista löytävät ja perille saavat, mutta silti ovat vahvasti ajatuksissani ja sytyttämäni kynttilän palossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia, aurinkoinen!