Mitä kuuluu?

Moi kamuset, mitä kuuluu? Mulle kuuluu äärimmäisen hyvää, olen nimittäin aloittamassa syksyllä opiskelut. Kuten viime syksynä pohdiskelinkin vanhan blogin puolella, kiinnostuin kulttuurituotannosta ja kulttuurituottajan ammatin moninaisuudesta. Tietenkin kommenttiboksissa heti anonyymi lyttäsi mut kertomalla, ettei tuolla alalla työllisty kovin helposti mutta hei, millä alalla nykyään on automaattisesti töitä valmistumisen jälkeen?

That's right, ei kovin monella. Joten mun mielestä ainoa oikea vaihtoehto on hakea sinne, minne sydän halajaa. Hain kahteen pääkaupunkiseudun kulttuurituotannon linjaa tarjoavaan oppilaitokseen ja pisteet riittivät molempiin. Ykkösvaihtoehto kuitenkin nykyisen uudistetun järjestelmän vuoksi kutsuu ja hyvä niin, taisin olla aika sopiva sillä sisään mentiin pistein 94,23/100 alarajan ollessa 79,15! Musta tulee kulttuurituottaja!

En olisi ikinä uskonut pääseväni opiskelemaan tätä alaa ensimmäisellä hakukerralla. Pääsykokeet olivat erittäin monivaiheiset ja viimeisessä vaiheessa mun kanssa oli toista ja kolmatta kertaa hakevia ihmisiä ja ihmettelin, että mitä mä täällä joukossa edes teen, nää on niin hyviä tyyppejä. Pääsykokeissa tähän tulevaan kouluuni testattiin mm. matemaattisia taitoja, englanninkielentaitoja, vuorovaikutusta, tutkittiin työ- ja harrastushistoria ja piti kuvata video ja tuottaa kirjallinen esittely itsestä. Aina vaan jokaiseen vaiheeseen mennessä karsittiin taas osa porukasta.... En voi uskoa, että pääsin tuon seulan läpi. Olen tällä hetkellä itsestäni enemmän ylpeä kuin ikinä milloinkaan.

Seuraavan tekstin kirjoitin blogiluonnoksiin puolivälissä pääsykokeita, mutten uskaltanut niitä julkaista:

"Huih, nyt on pääsykokeiden eka stressinaihe selätetty, eli toisen hakukohteeni pääsykokeiden toka vaihe takana! Jihuu! Ensi viikolla selviää, pääsenkö kokeiden viimeiseen vaiheeseen, veikkaan aika kovaan valitettavasti että en mutta toisaalta jostain tuolta pohjalta puskee pinnalle pieni itsevarmuuden high five, että saatan vaikka päästäkin. Koe meni siis aika 50-50 eli ei mitäääään hajua.

Tää ensimmäinen koe kusahti siihen, että en tosiaan vaan millään saanut luettua koko materiaalia läpi. Se oli julkaistuna ennen kokeita vajaat 2 viikkoa ja se oli suhteellisen lyhyt (n. 320 sivua, kaksi eri kokonaisuutta), mutta ihan omasta syystä lukeminen jäi vajaaksi: ensin hirveä kasa töitä, sitten Barcelonan matka ja sitten vielä viikonloppuna reissu Tampereelle ja valvominen melkein kuuteen aamulla. Eli no one to blame but myself jos huonosti käy! Toisen hakukohteen pääsykokeet on ensi tiistaina, eli nyt tässä on viikko perehtyä vielä siihen.

Iiks, nyt jännittää! Menin kokeisiin tänään jo vähän sillä asenteella, että byebye opiskelut tänä vuonna. Sitten siellä kuulin, että olin jo sen 45% ennakkotehtävien perusteella jatkoon päässeen joukossa niin rupes kismittämään, että annoin itseni vähän luovuttaa ja en jankannut materiaalia väsymyksestä huolimatta täysillä. Toisaalta kysymykset oli tosi pitkälti sellaista, mihin pystyin yllätyksellisesti hyödyntämään myös talvella käytyjä avoimen yliopiston sosiaalityön opintoja, eli apua. Kamalaa, kun ei osaa yhtään sanoa!! Jos pääsen jatkoon tästä vaiheesta, on musta tavallaan tosi hienoa miettiä sitä, miten kaikki kytkeytyykään yhteen - auttoiko täysin eri pääaineen opinnot mua eteenpäin tällä alalla. :)

Tää oli nyt kyllä ihan kummallista tajunnanvirtaa, mutta halusin kirjoittaa itsellenikin näitä ajatuksia ylös nyt heti, kun ne on vielä tuoreita. "

Odotan ihan todella suurella innolla syksyllä alkavia opiskeluja, vaikka se heittääkin arjen ihan uusiksi. Opiskelupaikan sijainti tarkoittaa uutta työtä ja jälleen kerran muuttoa, argh... Mutta ei voi mitään, unelmien eteen pitääkin nähdä vaivaa ja jotenkin tällä hetkellä on tosi voittamaton olo, koska en villeimmissä unelmissanikaan uskonut pääseväni nyt jo sisään. Nyt vaan kova asuntohaku käyntiin ja työkuviot pyörimään, jaiks.

Näihin Barcelonan asukuviin ja tunnelmiin, se on moro.

P.S. Terveisiä Iina-tytölle, joka oli tunnistanut Juuson Ruisrockissa! ;) Oot kuulemma lukenut mun turinoita jo Lontoon vuodelta asti, voi sinä ihana. Terkut tuli perille ja inspiroit mua kirjoittamaan taas pitkästä aikaa!