Piparibikinit

Häät, mikä ihana tekosyy shoppailla.

Olen katsellut nyt muutamaan otteeseen KappAhlissa superkauniita, piparireunaisia mintuvihreitä bikineitä. Omistan jo useammat bikinit, joten en ole antanut itselleni lupaa niitä hankkia. Myöskään tänä kesänä en ole voinut ottaa aurinkoa biksuilla, joissa on olkaimet, sillä en halua ottaa hirveiden rusketusrajojen riskiä ennen häitä :D Häiden jälkeen saa vaikka tullakin, siihen ei kuole.

Sitten, mulla välähti.

Ostin ja ristin ne häämatkabikineiksi! Häät käy tekosyyksi aika moneen, niin myös tähän. Hehe. Mikäs sen ihanampaa sitten ensi vuonna kun häämatkalle mitä toivottavimmin päästään, iskeä täysin käyttämättömät ja for the occasion ostetut uikkarit päälle ja päästä uudelleen sukeltamaan häätunnelmiin auringon alla.

Ja mikä tässä on parasta? Juuso sanoi näille heti joo ja antoi muitta mutkitta siunauksensa maksaa nämä meidän hääsäästötililtä! ;)

Kyllä Morsian keinot keksii. Where there is a will, there's a way.

Sunnuntain ihana saamattomuus

Hei kaunokaiset!

Viettelen täällä yksinäistä sunnuntaita, Juuso lähti työkeikalle Tampereelle, virallisesti hänellä on tänään koko viikon ainoa vapaapäivä päiväduunistaan, mutta freelance-hommat ottaa omansa :( Samapa tuo, illalla se sitten taas palaa kotiin ja mulla on ainakin päivä aikaa röhnötellä ihan omassa laiskuudessani, heh. En ole saanut oikein pariin yöhön nukuttua kunnolla, varmaan alitajuntaista etukäteistä hääjännitystä, joten mun päivän ainoat pienetkin hommat tuntuu ylitsepääsemättömiltä.

Tänään taidan siis vaan OLLA! Kirjoittelen tällä hetkellä tätä postausta parvekkeella aamuauringossa namikulhon kera, nam. Vielä kun olisi pensasmustikoita, ehkä otan niiden metsästämisen tämän päivän agendaksi.

Eilen hengailin äitini kanssa Itäkeskuksessa, käytiin hakemassa uudet silmälasimme jotka käytiin tilaamassa pari viikkoa sitten. That's right, mulla on taas rillit!

Olen siis käytännössä aikamoisen huononäköinen, mulla on molemmissa silmissä -4,25 ja oon mennyt vuosia pelkillä piilareilla. Omistin vielä pari vuotta sitten vähän kehnot lasiyksilöt kotitarkoituksiin, mutta nekin pöllittiin Australian reissulla 2013, onnea sille varkaalle joka ne hirvitykset sai :D

Haaveissa siintää vielä joskus laserleikkaus, mutta nyt täytynee pärjäillä rilleillä ja piilareilla, piilarit ykkösenä. Laseihin on aikamoinen totuttautuminen vuosien (since 2006) piilarikäytön jälkeen, ne päässä oksettaa ja pyörryttää vähän näin aluksi, mutta mahtavaa, että esimerkiksi mökillä ja kotona mun ei aina välttämättä tarvitse heti saada linssejä naamariin, että pystyn toimimaan.

On vaan todella outo tunne, kun yhtäkkiä en näekään sivuille, alas ja ylös ja nenän päällä makaa jotain, hohoh.

Nyt jatkan öllöttelyä. Tänään aion maksimissaan touhuta pieniä hääaskarteluja ja kirjoitella vihdoin postauksia Barcelonasta. Paitsi, että kuvat on Juuson koneella ja kone Juusolla Tampereella. Se siitä sitten :D Tehtiin tällä viikolla aivan ihania hedelmävesiä, mm. yllä näkyvää mansikka-lime-vettä! Antaa seistä hetken niin, että maku marjoista leviää, sitten vaan sekaan jääpaloja ja vaikka jäämurskaa. Raikas ja terveellinen kesädrinkki taattu!

...Vielä vaan kun selvitän, miten saan tuon limenpuolikkaan karahvin sisästä pois. Sain päähänpiston, ja tungin koko puolikkaan väkisin tuon kapean kaulan yli karahvin sisälle. Hehe. Siinähän sitä sitten oltiin.

Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Yllättävä syksyrakkaus

Mun ehdoton suosikkivuodenaika on aina ja ikuisesti ollut kesä. Talvi ja muut oli mun mielestä vain kesän odotukseen tarkoitettuja aikoja, enkä kauheasti nähnyt niissä hyviä asioita. Nyt aikuisiällä olen oppinut ihan oikeasti rakastamaan jokaista vuodenaikaa ja kaikista suurin yllättäjä on ollut syksy. Syksyisin illat pimenee, mutta luonnon valtaava uskomattoman kaunis ruska on vain jotain niin upeaa, että siitä saatu väriterapia kotona sytytettävien kynttilöiden ja aikaisen glögikauden avaaminen lennättää kyllä nopeasti sinne jouluun, jonka jälkeen alkaakin päivät jo pidentyä.

Vaikka kesä on vasta puolivälissä, mun syksyrakkaus nostaa jo päätään. Liittyneekö tämän kesän syksyisiin säihin vaiko näiden superupeiden Blake Livelyn viime vuotisiin vauvakutsukuviin, tiedä häntä. Ne kuitenkin inspiroi mua syvästi, joten oli pakko jakaa ne myös täällä.

Jos meille ikinä siunaantuu vauva talvea kohden, haluan ehdottomasti tällaiset syksyiset ulkoilmassa vietettävät vauvakutsut keskellä ruskaa. Tässä sen taas näkee, että luonnon omat koristeet ja värimaailma on ne kaikista henkeä salpaavimmat!

Mikä on sinun lempivuodenaikasi ja miksi?

Kuvat Preserve

Kukkaispolttarit

Edellisestä blogitekstistä on ehtinyt vierähtää viikko, on ollut sen verran haipakkaa menoa! Töitä tein viime viikolla vain 4 päivää, mutta yhden päivän omistin 100% rakkaani kanssa viettoon ja kahtena viimeisenä päivänä mua vietiin ja lujaa, nimittäin syyllä nimeltä polttarit! :D Ja maailman kauneimmalla teemalla kukkaseppeleet ja kesämekot, kyllä rakastin kavereitani siinä vaiheessa kun kaupungilla tuli vastaan kaikkia tyttöraukkoja pippeliteemaan puettuna!

Tässä päivän kauneimmat kuvat, vannottiin suurinpiirtein verivalaa vastaava sopimus, että kaikki someen laitettavat kuvat vedetään tiukan seulan läpi ja sellasta tuon päivän kuvavirta tarvitsee, hahaha!

Päivä (tai siis vuorokausi) oli aikamoisen ihana, sain monta rakasta ystävää seurakseni koko päiväksi ja mua vaan hemmoteltiin. Muutamia tehtäviä tietysti oli ja vaikka ensimmäinen reaktio ohjeet niihin saadessani oli että "voi ei, en kyl todellakaan tee", tuli lopulta kai kaikki suoritettua, paitsi ilman ohjetta leipomani pullan maistatusta kadulla... En halunnut aiheuttaa kenellekään ruokamyrkytyksiä - tosin tulipa sitten meidän ihanan loppuillan emännän parin kaverin kohtaloksi ilmeisesti niitä yöllä maistaa eli periaatteessa sekin oli jo ihan check mate! :D

Piteemmittä puheitta, päivä sisälsi silmät sidotun ajomatkan kylpytakissa Helsingistä Tampereelle, morsiusvalan, aamupalan ja laittautumisen ystävän kauniissa kodissa Vuoreksessa, aidoista kukista kasatun seppeleen, suunnistusta kartan kera, Redlightsissa asioinnin (kröhöm), avioliittoneuvojen kysymistä ihmisiltä kadulla, jalkahoidon, tehtäviä (mm. valssin tanssimisen tuntemattoman miehen kanssa kaupungilla, pullien leipomisen ilman ohjetta ja kravattisolmun teon tuntemattomalle miehelle), savulohiletun Keskustorilla...

...Moro Sky Barissa drinksuilun, polaroid-kuvia, tacoillan, morsiussaunan taikoineen kaikkineen, ystävyystehtäviä ja krebailua Aussie Barissa! Ihan huippua.

Välillä meinasi väsymys iskeä, mutta sitten taas lähdettiin uuteen nousuun! Oon niin otettu, että mulla on näin ihania ystäviä jotka tuntee mut täysin ja jotka mulle uhrasivat kokonaisen reippaan vuorokauden kiireisistä elämistään. Jotain aivan mieletöntä. Olen mietiskellyt, että jokainen ihminen ansaitsisi kyllä tällaisen päivän edes kerran elämässä - päivän, jolloin kaikki järjestetään vain häntä varten.

Ja niistä avioliittoneuvoista, joita ihanat ihmiset kadulla mulle jakoivat, ehdottomasti paras oli tämä: Kilpailkaa toistenne arvostamisessa ja kunnioittamisessa. Voiko sen suuremmin oikeaan osuakaan?

Rakkauspöhnäinen morsian kiittää ja kuittaa.

Mitä kuuluu?

Moi kamuset, mitä kuuluu? Mulle kuuluu äärimmäisen hyvää, olen nimittäin aloittamassa syksyllä opiskelut. Kuten viime syksynä pohdiskelinkin vanhan blogin puolella, kiinnostuin kulttuurituotannosta ja kulttuurituottajan ammatin moninaisuudesta. Tietenkin kommenttiboksissa heti anonyymi lyttäsi mut kertomalla, ettei tuolla alalla työllisty kovin helposti mutta hei, millä alalla nykyään on automaattisesti töitä valmistumisen jälkeen?

That's right, ei kovin monella. Joten mun mielestä ainoa oikea vaihtoehto on hakea sinne, minne sydän halajaa. Hain kahteen pääkaupunkiseudun kulttuurituotannon linjaa tarjoavaan oppilaitokseen ja pisteet riittivät molempiin. Ykkösvaihtoehto kuitenkin nykyisen uudistetun järjestelmän vuoksi kutsuu ja hyvä niin, taisin olla aika sopiva sillä sisään mentiin pistein 94,23/100 alarajan ollessa 79,15! Musta tulee kulttuurituottaja!

En olisi ikinä uskonut pääseväni opiskelemaan tätä alaa ensimmäisellä hakukerralla. Pääsykokeet olivat erittäin monivaiheiset ja viimeisessä vaiheessa mun kanssa oli toista ja kolmatta kertaa hakevia ihmisiä ja ihmettelin, että mitä mä täällä joukossa edes teen, nää on niin hyviä tyyppejä. Pääsykokeissa tähän tulevaan kouluuni testattiin mm. matemaattisia taitoja, englanninkielentaitoja, vuorovaikutusta, tutkittiin työ- ja harrastushistoria ja piti kuvata video ja tuottaa kirjallinen esittely itsestä. Aina vaan jokaiseen vaiheeseen mennessä karsittiin taas osa porukasta.... En voi uskoa, että pääsin tuon seulan läpi. Olen tällä hetkellä itsestäni enemmän ylpeä kuin ikinä milloinkaan.

Seuraavan tekstin kirjoitin blogiluonnoksiin puolivälissä pääsykokeita, mutten uskaltanut niitä julkaista:

"Huih, nyt on pääsykokeiden eka stressinaihe selätetty, eli toisen hakukohteeni pääsykokeiden toka vaihe takana! Jihuu! Ensi viikolla selviää, pääsenkö kokeiden viimeiseen vaiheeseen, veikkaan aika kovaan valitettavasti että en mutta toisaalta jostain tuolta pohjalta puskee pinnalle pieni itsevarmuuden high five, että saatan vaikka päästäkin. Koe meni siis aika 50-50 eli ei mitäääään hajua.

Tää ensimmäinen koe kusahti siihen, että en tosiaan vaan millään saanut luettua koko materiaalia läpi. Se oli julkaistuna ennen kokeita vajaat 2 viikkoa ja se oli suhteellisen lyhyt (n. 320 sivua, kaksi eri kokonaisuutta), mutta ihan omasta syystä lukeminen jäi vajaaksi: ensin hirveä kasa töitä, sitten Barcelonan matka ja sitten vielä viikonloppuna reissu Tampereelle ja valvominen melkein kuuteen aamulla. Eli no one to blame but myself jos huonosti käy! Toisen hakukohteen pääsykokeet on ensi tiistaina, eli nyt tässä on viikko perehtyä vielä siihen.

Iiks, nyt jännittää! Menin kokeisiin tänään jo vähän sillä asenteella, että byebye opiskelut tänä vuonna. Sitten siellä kuulin, että olin jo sen 45% ennakkotehtävien perusteella jatkoon päässeen joukossa niin rupes kismittämään, että annoin itseni vähän luovuttaa ja en jankannut materiaalia väsymyksestä huolimatta täysillä. Toisaalta kysymykset oli tosi pitkälti sellaista, mihin pystyin yllätyksellisesti hyödyntämään myös talvella käytyjä avoimen yliopiston sosiaalityön opintoja, eli apua. Kamalaa, kun ei osaa yhtään sanoa!! Jos pääsen jatkoon tästä vaiheesta, on musta tavallaan tosi hienoa miettiä sitä, miten kaikki kytkeytyykään yhteen - auttoiko täysin eri pääaineen opinnot mua eteenpäin tällä alalla. :)

Tää oli nyt kyllä ihan kummallista tajunnanvirtaa, mutta halusin kirjoittaa itsellenikin näitä ajatuksia ylös nyt heti, kun ne on vielä tuoreita. "

Odotan ihan todella suurella innolla syksyllä alkavia opiskeluja, vaikka se heittääkin arjen ihan uusiksi. Opiskelupaikan sijainti tarkoittaa uutta työtä ja jälleen kerran muuttoa, argh... Mutta ei voi mitään, unelmien eteen pitääkin nähdä vaivaa ja jotenkin tällä hetkellä on tosi voittamaton olo, koska en villeimmissä unelmissanikaan uskonut pääseväni nyt jo sisään. Nyt vaan kova asuntohaku käyntiin ja työkuviot pyörimään, jaiks.

Näihin Barcelonan asukuviin ja tunnelmiin, se on moro.

P.S. Terveisiä Iina-tytölle, joka oli tunnistanut Juuson Ruisrockissa! ;) Oot kuulemma lukenut mun turinoita jo Lontoon vuodelta asti, voi sinä ihana. Terkut tuli perille ja inspiroit mua kirjoittamaan taas pitkästä aikaa!