Hei kaverit,
jatkan kirjoittelua vanhassa osoitteessa http://korkkareitaverkkareita.blogspot.fi/ - pyhästi lupaan ja vannon, että tämä on vihoviimeinen blogimuutto! Siirsin tuonne uusivanhaan osoitteeseen kaikki tämän blogin postaukset myös.
18.9.2015
17.9.2015
Postcards from Rome 2/4
Jatketaan sitten Rooman kuvilla! Olin etukäteen kuullut, että Rooman auringonlaskut ovat yksiä upeimpia maailmassa, mutten koskaan olisi arvannut, että ne ovat juuri näin upeita. Väri oli todella polttava ja terracottamainen, juuri sellainen kuin allaolevissa kuvissa näkyy - en käsitellyt värisävyjä hippuakaan.
Tajusin itseasiassa nyt, etten ole tainnut koskaan nähdä auringonnousua, en ainakaan muista nähneeni. Täytyy yrittää korjata tämä asia mahdollisimman pian, ehdottomasti.
Missä ja milloin olette nähneet teidän elämän upeimman auringonlaskun?
Tajusin itseasiassa nyt, etten ole tainnut koskaan nähdä auringonnousua, en ainakaan muista nähneeni. Täytyy yrittää korjata tämä asia mahdollisimman pian, ehdottomasti.
Missä ja milloin olette nähneet teidän elämän upeimman auringonlaskun?
16.9.2015
Illat hämärtyy
Kuten blogissa jo heinäkuun puolivälissä erittäin ajankohtaisesti (köhköh) mainitsin olen kasvattanut viimeistään viime vuosina palavan rakkauden syksyä kohtaan. Minulle syksy tuo tullessaan aina uusien tuulien tunteen, myös niinä vuosina kun mitään uutta ei ole varsinaisesti tapahtunut. Tänä vuonna se toi mukanaan uuden kodin, uuden koulun ja uuden siviilisäädyn, vaihdan työpaikallani myös työnkuvaa tämän kuun loppupuolella. Aikamoisia uutuuksia pukkaa siis!
Joka syksy nautin myös siitä iltojen hämärtymisestä, vaikka pimeää yksin kotona ollessani aika kovasti pelkäänkin. Avuksi pimeään suosittelen omakohtaisen kokemuksen perusteella seuraavaa:
- Erilaiset ja erikokoiset kynttilät ja lyhdyt
- Kauniisti loimuava sisustustakka
- Lämpöiset ystävät
- Kauniit auringonlaskut ikkunasta
- Höyryävä mukillinen teetä
- Villasukat
- Hyvä kirja ja tunnelmallinen mutta riittävä lukuvalo
Eihän tässä mitään uutta ollut, mutta miksi vaihtaa toimivaa ja ylivoimaisesti parasta.
Tarvittaessa myös Salkkarit, Ensitreffit alttarilla, Martina ja hengenpelastajat ja Hottikset voivat auttaa.
True story.
Joka syksy nautin myös siitä iltojen hämärtymisestä, vaikka pimeää yksin kotona ollessani aika kovasti pelkäänkin. Avuksi pimeään suosittelen omakohtaisen kokemuksen perusteella seuraavaa:
- Erilaiset ja erikokoiset kynttilät ja lyhdyt
- Kauniisti loimuava sisustustakka
- Lämpöiset ystävät
- Kauniit auringonlaskut ikkunasta
- Höyryävä mukillinen teetä
- Villasukat
- Hyvä kirja ja tunnelmallinen mutta riittävä lukuvalo
Eihän tässä mitään uutta ollut, mutta miksi vaihtaa toimivaa ja ylivoimaisesti parasta.
Tarvittaessa myös Salkkarit, Ensitreffit alttarilla, Martina ja hengenpelastajat ja Hottikset voivat auttaa.
True story.
14.9.2015
Rouva Punahattu
Heippatirallaa,
arvatkaas, kirjoitinko tuohon otsikkoon Neiti Punahattu - mulla on ollut hieman vaikeuksia sopeutua tuohon uuteen avioliiton mukanaan tuomaan etuliitteeseen. Uuden sukunimen suhteen mulla ei ole enää minkäänlaisia vaikeuksia mutta mun mielestä neiti on vaan niin paljon kivempi sana kuin rouva. Sovittiin jo Juuson kanssa, että se kutsuu mua neidiksi ja saan lentolippuihin halutessani merkata Ms sen Mrs:n sijaan.
First world problems, I know, mutta ehkä tämä blogi on sopiva paikka juuri tällaisille hömppäajatuksille.
Alunperin olin tosi kiinteästi ja kauan sitä mieltä, että pidän oman vanhan sukunimeni. Juuso ulkoisti päätöksen täysin mulle ja ei halunnut vaikuttaa mielipiteeseeni vaan halusi, että teen päätöksen täysin itse. Sitten häitä edeltävänä torstaina kun pappi kysyi, miten olemme sukunimiasian miettineet, tuli tunne, että kyllä mä taidan haluta olla samalla nimellä kuin oma rakas mieheni. Tää päätöksentekomalli taitaa kuvastaa mun persoonaa aika hyvin, vaikka kuinka rationalisoin asioita, niin silti loppujen lopuksi asiassa kuin asiassa päädyn menemään aika tunteiden ja intuition johdattamana!
Isäni sanoi hääjuhlassamme yöllä olevansa haikein mielin, mutta samalla on ylpeä, että olemme nyt Juuson kanssa samalla nimellä sillä "onhan se miehelle aina ylpeyden aihe". Itkettiin yhdessä vanhan sukunimeni perään, mutta molemmat onnellisena myös uudesta.
Uusi sukunimi on tuonut mukanaan yllättävän paljon byrokratiaa, varsinkin opinahjoni puolesta. Uudet henkkarit tulen saamaan vasta lokakuun puolella, kiitos Helsingin poliisilaitosjonojen, joten vielä mennään vanhalla nimellä järjestelmässä jos toisessa jonkin aikaa. Henkisesti olen varmasti loppuelämän jollain tasolla myös Liukkonen, koska se on mun identiteetti - mun sukulaiset vaan on tietynlaisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Silti otan uuden sukunimeni ja kaiken sen mukanaan tuoman ilolla vastaan.
Hassua olla naimisissa! Olo niin sama mutta silti ihan eri.
P.S. Huomasittehan sivupalkin pienen kyselyn? :)
arvatkaas, kirjoitinko tuohon otsikkoon Neiti Punahattu - mulla on ollut hieman vaikeuksia sopeutua tuohon uuteen avioliiton mukanaan tuomaan etuliitteeseen. Uuden sukunimen suhteen mulla ei ole enää minkäänlaisia vaikeuksia mutta mun mielestä neiti on vaan niin paljon kivempi sana kuin rouva. Sovittiin jo Juuson kanssa, että se kutsuu mua neidiksi ja saan lentolippuihin halutessani merkata Ms sen Mrs:n sijaan.
First world problems, I know, mutta ehkä tämä blogi on sopiva paikka juuri tällaisille hömppäajatuksille.
Alunperin olin tosi kiinteästi ja kauan sitä mieltä, että pidän oman vanhan sukunimeni. Juuso ulkoisti päätöksen täysin mulle ja ei halunnut vaikuttaa mielipiteeseeni vaan halusi, että teen päätöksen täysin itse. Sitten häitä edeltävänä torstaina kun pappi kysyi, miten olemme sukunimiasian miettineet, tuli tunne, että kyllä mä taidan haluta olla samalla nimellä kuin oma rakas mieheni. Tää päätöksentekomalli taitaa kuvastaa mun persoonaa aika hyvin, vaikka kuinka rationalisoin asioita, niin silti loppujen lopuksi asiassa kuin asiassa päädyn menemään aika tunteiden ja intuition johdattamana!
Isäni sanoi hääjuhlassamme yöllä olevansa haikein mielin, mutta samalla on ylpeä, että olemme nyt Juuson kanssa samalla nimellä sillä "onhan se miehelle aina ylpeyden aihe". Itkettiin yhdessä vanhan sukunimeni perään, mutta molemmat onnellisena myös uudesta.
Uusi sukunimi on tuonut mukanaan yllättävän paljon byrokratiaa, varsinkin opinahjoni puolesta. Uudet henkkarit tulen saamaan vasta lokakuun puolella, kiitos Helsingin poliisilaitosjonojen, joten vielä mennään vanhalla nimellä järjestelmässä jos toisessa jonkin aikaa. Henkisesti olen varmasti loppuelämän jollain tasolla myös Liukkonen, koska se on mun identiteetti - mun sukulaiset vaan on tietynlaisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Silti otan uuden sukunimeni ja kaiken sen mukanaan tuoman ilolla vastaan.
Hassua olla naimisissa! Olo niin sama mutta silti ihan eri.
P.S. Huomasittehan sivupalkin pienen kyselyn? :)
13.9.2015
Photographing: Kaisa
Näissä pikakuvissa kameraan katselee ystäväni Kaisa, joka kirjoitti muinoin upeaa asublogia. Tän mimmin kanssa on jaettu niin monet ilot, surut, jännitykset ja säikähdykset että loppuu kyllä laskukyky kesken.
Musta on ihana kuvata ystäviäni, he ovat niin äärettömän kauniita sekä ulkoisesti että sisäisesti ja nämä molemmat puolet, kuten myös heidän luonteenpiirteensä, näkyvät minun silmääni heistä otetuissa kuvissa. Näistäkin kuvista ja pelkistä Kaisan ilmeen vivahteista tulee mieleen niin monta hänen piirrettään, että en osaa ajatellakaan, millainen vaikutelma ja mielikuva hänestä tulee jollekulle, joka ei ole häntä koskaan tavannut.
Me love my friends.
Musta on ihana kuvata ystäviäni, he ovat niin äärettömän kauniita sekä ulkoisesti että sisäisesti ja nämä molemmat puolet, kuten myös heidän luonteenpiirteensä, näkyvät minun silmääni heistä otetuissa kuvissa. Näistäkin kuvista ja pelkistä Kaisan ilmeen vivahteista tulee mieleen niin monta hänen piirrettään, että en osaa ajatellakaan, millainen vaikutelma ja mielikuva hänestä tulee jollekulle, joka ei ole häntä koskaan tavannut.
Me love my friends.
12.9.2015
Sininen
Moikka,
tää viikko on ollut Juusosta erossa olemista lukuunottamatta ihana! Viikon ensimmäiset päivät oli täysin vapaita töistä tai koulusta, niitä ennen 21 päivää putkeen sisälsi vähintään jompaa kumpaa aktiviteettia, joten tarpeeseen tuli. Arkea uudessa kodissa on hieman vaikeuttanut rikkinäinen hella, johon huoltoa odotellaan edelleen... Täytyy varmaan pian alkaa pyytää jotain vuokra-alea, ollaan eletty nyt tässä asunnossa 11 päivää ilman toimivia hellalevyjä, ärsh! Onneksi sentään uuni toimii.
Viikko on ollut hyvin ravintola- ja kaveripainotteinen, kävin nimittäin herkuttelemassa eri seuralaisten kanssa kolmessa paikassa jota oon jo kauan halunnut kokeilla: Juuson kanssa Gaijinissa, Kaisan kanssa Kiilassa ja Annen kanssa Fukussa. Jokainen oli erittäin naminami. Kaveriviikkoon sain tänään vielä jatketta kaaso-Riikasta, joka tuli Helsinkiin toisiin häihin ja on ensi yön mun luona!
Syömisen ja ystävien lisäksi olen yrittänyt suunnata energiaani muuttopurkamiseen :D Juuso käväisi yhden yön täällä Helsingissä ja lähti taas tänään aamujunalla Tampereelle, nimittäin juoksemaan elämänsä ensimmäisen puolimaratonin, jee! Oon aika ylpee tosta velmusta, se keksi sen idean vasta pari viikkoa sitten ja menestyksekkäästi meni. On se ihmeellinen mies mutta sen mä jo tiesinkin.
Oon jotenkin ihan supervinksallani ja vaatteet rutussa ja vinossa näissä kuvissa, taitaa vaatia totuttelua pitkästä aikaa. Heh. Nyt puran vielä yhden laatikon (mun päivän fraasi) ja sitten rentoudun Simpsoneiden parissa, oujee. Huomenna duuniin koko päiväksi ja sitten alkaakin taas uusi kouluviikko!
Pusi!
tää viikko on ollut Juusosta erossa olemista lukuunottamatta ihana! Viikon ensimmäiset päivät oli täysin vapaita töistä tai koulusta, niitä ennen 21 päivää putkeen sisälsi vähintään jompaa kumpaa aktiviteettia, joten tarpeeseen tuli. Arkea uudessa kodissa on hieman vaikeuttanut rikkinäinen hella, johon huoltoa odotellaan edelleen... Täytyy varmaan pian alkaa pyytää jotain vuokra-alea, ollaan eletty nyt tässä asunnossa 11 päivää ilman toimivia hellalevyjä, ärsh! Onneksi sentään uuni toimii.
Viikko on ollut hyvin ravintola- ja kaveripainotteinen, kävin nimittäin herkuttelemassa eri seuralaisten kanssa kolmessa paikassa jota oon jo kauan halunnut kokeilla: Juuson kanssa Gaijinissa, Kaisan kanssa Kiilassa ja Annen kanssa Fukussa. Jokainen oli erittäin naminami. Kaveriviikkoon sain tänään vielä jatketta kaaso-Riikasta, joka tuli Helsinkiin toisiin häihin ja on ensi yön mun luona!
Syömisen ja ystävien lisäksi olen yrittänyt suunnata energiaani muuttopurkamiseen :D Juuso käväisi yhden yön täällä Helsingissä ja lähti taas tänään aamujunalla Tampereelle, nimittäin juoksemaan elämänsä ensimmäisen puolimaratonin, jee! Oon aika ylpee tosta velmusta, se keksi sen idean vasta pari viikkoa sitten ja menestyksekkäästi meni. On se ihmeellinen mies mutta sen mä jo tiesinkin.
Oon jotenkin ihan supervinksallani ja vaatteet rutussa ja vinossa näissä kuvissa, taitaa vaatia totuttelua pitkästä aikaa. Heh. Nyt puran vielä yhden laatikon (mun päivän fraasi) ja sitten rentoudun Simpsoneiden parissa, oujee. Huomenna duuniin koko päiväksi ja sitten alkaakin taas uusi kouluviikko!
Pusi!
7.9.2015
Postcards from Rome 1/4
Pari päivää häiden jälkeen lähdin Roomaan äitini kanssa, sillä ostin meille jo keväällä Rooman lennot mamani huhtikuiseksi synttärilahjaksi! Meillä on jo vuosia ollut aikomus lähteä tyttöreissulle, mutta koskaan ei ole tullut sopivaa saumaa, jolloin molemmilla olisi aikaa reissata yhtä aikaa. Nyt häiden jälkeen mulla riitti vielä kesälomaa töistä, koulu ei ollut alkanut ja Juuso kun joutui palaamaan heti takaisin töihin, oli sauma aika sopiva. Häiden jälkeen tosi oli aika väsähdys, ja tuli kova ikävä tuoretta aviomiestä, mutta huippu reissu oli silti!
Roomassa aurinko porotti lähes koko reissumme ajan meille +36 astetta, mutta siihen tottui nopeasti kun vain muistettiin juoda vettä jatkuvasti. Käveltiin, syötiin ja lepäiltiin sopivassa suhteessa ja shoppailuakin harrastettiin ;) Reissussa tuli kuvailtua aikaisempiin reissuihin verrattuna poikkeuksellisen vähän, mutta ajattelin jakaa otoksia silti täällä. Here we go, loma Roomassa 1/3!
Nyt lähdetään juhlistamaan Juuson kanssa meidän huomenna koittavaa 1-kk-hääpäivää hieman etukäteen, sillä tuo murunen lähtee huomenna viikoksi Tampereelle. Tästä alkaa meidän syksyn erokaudet kun Juuso joutuu olemaan puolet viikoista vielä Tampereella koulu- ja työhommien vuoksi, nyyh. Onneksi tätä ei kestä kuin joulukuun alkupuolelle, sitten ollaan taas kaikki yöt yhdessä!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Roomassa aurinko porotti lähes koko reissumme ajan meille +36 astetta, mutta siihen tottui nopeasti kun vain muistettiin juoda vettä jatkuvasti. Käveltiin, syötiin ja lepäiltiin sopivassa suhteessa ja shoppailuakin harrastettiin ;) Reissussa tuli kuvailtua aikaisempiin reissuihin verrattuna poikkeuksellisen vähän, mutta ajattelin jakaa otoksia silti täällä. Here we go, loma Roomassa 1/3!
Nyt lähdetään juhlistamaan Juuson kanssa meidän huomenna koittavaa 1-kk-hääpäivää hieman etukäteen, sillä tuo murunen lähtee huomenna viikoksi Tampereelle. Tästä alkaa meidän syksyn erokaudet kun Juuso joutuu olemaan puolet viikoista vielä Tampereella koulu- ja työhommien vuoksi, nyyh. Onneksi tätä ei kestä kuin joulukuun alkupuolelle, sitten ollaan taas kaikki yöt yhdessä!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
30.8.2015
Kysymyksiä
1. Miksi unelmien hääpäivä menee niin nopeasti ohitse? Sitä suunniteltiin mekin yli 2 vuotta, sitten se kesti vain 12 tuntia. Ihan hullua! Elämäni upeimmat ja rakkaudentäyteisimmät tunnit, ainakin tähän saakka. Yritin muistuttaa itseäni pitkin päivää ja iltaa pysähtymään ja katsomaan kaikkea ympärilläni, mutta silti aika valahti käsistä kuin vesi. Mikään ei oo mahtavampaa, kuin saada (lähes) kaikki rakkaimmat ihmiset saman katon alle bailaamaan oman rakkauden kunniaksi, let me tell you! Toivoa sopii, että tunnelataukseltaan samantapaisia päiviä tulee olemaan lisää!
2. Minkähän takia muuttaminen on aina niin kamalaaaaaa? Pakkaat, pakkaat, pakkaat ja vielä kerran pakkaat. Valmistelet mahdollisimman hyvin ja silti todennäköisesti jotain tulee menemään rikki. Nyt me sentään päästään helpolla, viimeksi muutettiin monta sataa kilometriä kun nyt matka on sen 8,5km, ja tavaraa karsittiin viime muutossa ihan rutosti. Silti oksettaa ajatuskin taas tavaran kantamisesta ja uudelleen levittäytymisestä, vaikka se pidemmällä tähtäimellä on parempi ratkaisu. Blööh.
3. Miten välillä tän elämän ruokapuoli luiskahtaa takeaway-painotteiseksi? Tällä viikolla oon syönyt taas takeawayta melkein joka päivä, ja loput niistä päivistä illalliseksi mm. Broadway-sipsejä. Nam. Maukasta ja ravitsevaa. Noooot.
4. Miksi kesä on jo ohi? Toisaalta, aivan ihanaa, kun syksy alkaa. Rakastan kaikkia vuodenaikoja.
5. Siitä tuli mieleen, miksen hirveästi tunne vaateinspiraatiota muulloin kuin syksyllä? Taisin eilen nettishoppailla koko vuoden edestä, hups. Paketit tilattuna tulevaan uuteen osoitteeseen, saas nähdä, missä meidän lähin postikaan sijaitsee :D Hahaa.
6. Miksi nimenvaihdosasiat on tehty niin vaikeiksi näinkin edistyksellisessä maassa? Sain poliisiasemalle ajan uuden passin ja henkilökortin tekemiseen varauksesta n. 5 viikon päähän ja se on kuulemma hyvä, välillä voi mennä 8 viikonkin päähän. Ihan hullua! Toinen vaihtoehto olisi ollut varustautua kunnon eväillä, läppärillä ja Netflixillä ja mennä jonottamaan asemalle aamusella n. 6-7 tunniksi, muttei mulla sellaiseen ole aikaa kun on koulu ja työt. Ja en saa nimeäni päivitettyä koululle ennen kuin saan uudet henkkarit, enkä saa opiskelijakorttia, ennen kuin uusi nimeni on päivittynyt koululle, damn vicious circle of doom :D
7. Miten ihanaa onkaan tuo aurinkolasku? Eritoten tänään Helsingissä viuhtoneiden rankkasateiden ja useamman vuoden sisään kovimman ukkosen jälkeen. Oih.
8. Onkohan meidän tuleva koti kiva? En ole nähnyt kuin kuvissa. Ei ole ensimmäinen asunto, jonka olen ottanut vain kuvien perusteella ja vielä koskaan en ole osunut väärään. Toivotaan, ettei tämä ole se ensimmäinen kerta :D
2. Minkähän takia muuttaminen on aina niin kamalaaaaaa? Pakkaat, pakkaat, pakkaat ja vielä kerran pakkaat. Valmistelet mahdollisimman hyvin ja silti todennäköisesti jotain tulee menemään rikki. Nyt me sentään päästään helpolla, viimeksi muutettiin monta sataa kilometriä kun nyt matka on sen 8,5km, ja tavaraa karsittiin viime muutossa ihan rutosti. Silti oksettaa ajatuskin taas tavaran kantamisesta ja uudelleen levittäytymisestä, vaikka se pidemmällä tähtäimellä on parempi ratkaisu. Blööh.
3. Miten välillä tän elämän ruokapuoli luiskahtaa takeaway-painotteiseksi? Tällä viikolla oon syönyt taas takeawayta melkein joka päivä, ja loput niistä päivistä illalliseksi mm. Broadway-sipsejä. Nam. Maukasta ja ravitsevaa. Noooot.
4. Miksi kesä on jo ohi? Toisaalta, aivan ihanaa, kun syksy alkaa. Rakastan kaikkia vuodenaikoja.
5. Siitä tuli mieleen, miksen hirveästi tunne vaateinspiraatiota muulloin kuin syksyllä? Taisin eilen nettishoppailla koko vuoden edestä, hups. Paketit tilattuna tulevaan uuteen osoitteeseen, saas nähdä, missä meidän lähin postikaan sijaitsee :D Hahaa.
6. Miksi nimenvaihdosasiat on tehty niin vaikeiksi näinkin edistyksellisessä maassa? Sain poliisiasemalle ajan uuden passin ja henkilökortin tekemiseen varauksesta n. 5 viikon päähän ja se on kuulemma hyvä, välillä voi mennä 8 viikonkin päähän. Ihan hullua! Toinen vaihtoehto olisi ollut varustautua kunnon eväillä, läppärillä ja Netflixillä ja mennä jonottamaan asemalle aamusella n. 6-7 tunniksi, muttei mulla sellaiseen ole aikaa kun on koulu ja työt. Ja en saa nimeäni päivitettyä koululle ennen kuin saan uudet henkkarit, enkä saa opiskelijakorttia, ennen kuin uusi nimeni on päivittynyt koululle, damn vicious circle of doom :D
7. Miten ihanaa onkaan tuo aurinkolasku? Eritoten tänään Helsingissä viuhtoneiden rankkasateiden ja useamman vuoden sisään kovimman ukkosen jälkeen. Oih.
8. Onkohan meidän tuleva koti kiva? En ole nähnyt kuin kuvissa. Ei ole ensimmäinen asunto, jonka olen ottanut vain kuvien perusteella ja vielä koskaan en ole osunut väärään. Toivotaan, ettei tämä ole se ensimmäinen kerta :D
20.7.2015
Piparibikinit
Häät, mikä ihana tekosyy shoppailla.
Olen katsellut nyt muutamaan otteeseen KappAhlissa superkauniita, piparireunaisia mintuvihreitä bikineitä. Omistan jo useammat bikinit, joten en ole antanut itselleni lupaa niitä hankkia. Myöskään tänä kesänä en ole voinut ottaa aurinkoa biksuilla, joissa on olkaimet, sillä en halua ottaa hirveiden rusketusrajojen riskiä ennen häitä :D Häiden jälkeen saa vaikka tullakin, siihen ei kuole.
Sitten, mulla välähti.
Ostin ja ristin ne häämatkabikineiksi! Häät käy tekosyyksi aika moneen, niin myös tähän. Hehe. Mikäs sen ihanampaa sitten ensi vuonna kun häämatkalle mitä toivottavimmin päästään, iskeä täysin käyttämättömät ja for the occasion ostetut uikkarit päälle ja päästä uudelleen sukeltamaan häätunnelmiin auringon alla.
Ja mikä tässä on parasta? Juuso sanoi näille heti joo ja antoi muitta mutkitta siunauksensa maksaa nämä meidän hääsäästötililtä! ;)
Kyllä Morsian keinot keksii. Where there is a will, there's a way.
Olen katsellut nyt muutamaan otteeseen KappAhlissa superkauniita, piparireunaisia mintuvihreitä bikineitä. Omistan jo useammat bikinit, joten en ole antanut itselleni lupaa niitä hankkia. Myöskään tänä kesänä en ole voinut ottaa aurinkoa biksuilla, joissa on olkaimet, sillä en halua ottaa hirveiden rusketusrajojen riskiä ennen häitä :D Häiden jälkeen saa vaikka tullakin, siihen ei kuole.
Sitten, mulla välähti.
Ostin ja ristin ne häämatkabikineiksi! Häät käy tekosyyksi aika moneen, niin myös tähän. Hehe. Mikäs sen ihanampaa sitten ensi vuonna kun häämatkalle mitä toivottavimmin päästään, iskeä täysin käyttämättömät ja for the occasion ostetut uikkarit päälle ja päästä uudelleen sukeltamaan häätunnelmiin auringon alla.
Ja mikä tässä on parasta? Juuso sanoi näille heti joo ja antoi muitta mutkitta siunauksensa maksaa nämä meidän hääsäästötililtä! ;)
Kyllä Morsian keinot keksii. Where there is a will, there's a way.
19.7.2015
Sunnuntain ihana saamattomuus
Hei kaunokaiset!
Viettelen täällä yksinäistä sunnuntaita, Juuso lähti työkeikalle Tampereelle, virallisesti hänellä on tänään koko viikon ainoa vapaapäivä päiväduunistaan, mutta freelance-hommat ottaa omansa :( Samapa tuo, illalla se sitten taas palaa kotiin ja mulla on ainakin päivä aikaa röhnötellä ihan omassa laiskuudessani, heh. En ole saanut oikein pariin yöhön nukuttua kunnolla, varmaan alitajuntaista etukäteistä hääjännitystä, joten mun päivän ainoat pienetkin hommat tuntuu ylitsepääsemättömiltä.
Tänään taidan siis vaan OLLA! Kirjoittelen tällä hetkellä tätä postausta parvekkeella aamuauringossa namikulhon kera, nam. Vielä kun olisi pensasmustikoita, ehkä otan niiden metsästämisen tämän päivän agendaksi.
Eilen hengailin äitini kanssa Itäkeskuksessa, käytiin hakemassa uudet silmälasimme jotka käytiin tilaamassa pari viikkoa sitten. That's right, mulla on taas rillit!
Olen siis käytännössä aikamoisen huononäköinen, mulla on molemmissa silmissä -4,25 ja oon mennyt vuosia pelkillä piilareilla. Omistin vielä pari vuotta sitten vähän kehnot lasiyksilöt kotitarkoituksiin, mutta nekin pöllittiin Australian reissulla 2013, onnea sille varkaalle joka ne hirvitykset sai :D
Haaveissa siintää vielä joskus laserleikkaus, mutta nyt täytynee pärjäillä rilleillä ja piilareilla, piilarit ykkösenä. Laseihin on aikamoinen totuttautuminen vuosien (since 2006) piilarikäytön jälkeen, ne päässä oksettaa ja pyörryttää vähän näin aluksi, mutta mahtavaa, että esimerkiksi mökillä ja kotona mun ei aina välttämättä tarvitse heti saada linssejä naamariin, että pystyn toimimaan.
On vaan todella outo tunne, kun yhtäkkiä en näekään sivuille, alas ja ylös ja nenän päällä makaa jotain, hohoh.
Nyt jatkan öllöttelyä. Tänään aion maksimissaan touhuta pieniä hääaskarteluja ja kirjoitella vihdoin postauksia Barcelonasta. Paitsi, että kuvat on Juuson koneella ja kone Juusolla Tampereella. Se siitä sitten :D Tehtiin tällä viikolla aivan ihania hedelmävesiä, mm. yllä näkyvää mansikka-lime-vettä! Antaa seistä hetken niin, että maku marjoista leviää, sitten vaan sekaan jääpaloja ja vaikka jäämurskaa. Raikas ja terveellinen kesädrinkki taattu!
...Vielä vaan kun selvitän, miten saan tuon limenpuolikkaan karahvin sisästä pois. Sain päähänpiston, ja tungin koko puolikkaan väkisin tuon kapean kaulan yli karahvin sisälle. Hehe. Siinähän sitä sitten oltiin.
Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
Viettelen täällä yksinäistä sunnuntaita, Juuso lähti työkeikalle Tampereelle, virallisesti hänellä on tänään koko viikon ainoa vapaapäivä päiväduunistaan, mutta freelance-hommat ottaa omansa :( Samapa tuo, illalla se sitten taas palaa kotiin ja mulla on ainakin päivä aikaa röhnötellä ihan omassa laiskuudessani, heh. En ole saanut oikein pariin yöhön nukuttua kunnolla, varmaan alitajuntaista etukäteistä hääjännitystä, joten mun päivän ainoat pienetkin hommat tuntuu ylitsepääsemättömiltä.
Tänään taidan siis vaan OLLA! Kirjoittelen tällä hetkellä tätä postausta parvekkeella aamuauringossa namikulhon kera, nam. Vielä kun olisi pensasmustikoita, ehkä otan niiden metsästämisen tämän päivän agendaksi.
Eilen hengailin äitini kanssa Itäkeskuksessa, käytiin hakemassa uudet silmälasimme jotka käytiin tilaamassa pari viikkoa sitten. That's right, mulla on taas rillit!
Olen siis käytännössä aikamoisen huononäköinen, mulla on molemmissa silmissä -4,25 ja oon mennyt vuosia pelkillä piilareilla. Omistin vielä pari vuotta sitten vähän kehnot lasiyksilöt kotitarkoituksiin, mutta nekin pöllittiin Australian reissulla 2013, onnea sille varkaalle joka ne hirvitykset sai :D
Haaveissa siintää vielä joskus laserleikkaus, mutta nyt täytynee pärjäillä rilleillä ja piilareilla, piilarit ykkösenä. Laseihin on aikamoinen totuttautuminen vuosien (since 2006) piilarikäytön jälkeen, ne päässä oksettaa ja pyörryttää vähän näin aluksi, mutta mahtavaa, että esimerkiksi mökillä ja kotona mun ei aina välttämättä tarvitse heti saada linssejä naamariin, että pystyn toimimaan.
On vaan todella outo tunne, kun yhtäkkiä en näekään sivuille, alas ja ylös ja nenän päällä makaa jotain, hohoh.
Nyt jatkan öllöttelyä. Tänään aion maksimissaan touhuta pieniä hääaskarteluja ja kirjoitella vihdoin postauksia Barcelonasta. Paitsi, että kuvat on Juuson koneella ja kone Juusolla Tampereella. Se siitä sitten :D Tehtiin tällä viikolla aivan ihania hedelmävesiä, mm. yllä näkyvää mansikka-lime-vettä! Antaa seistä hetken niin, että maku marjoista leviää, sitten vaan sekaan jääpaloja ja vaikka jäämurskaa. Raikas ja terveellinen kesädrinkki taattu!
...Vielä vaan kun selvitän, miten saan tuon limenpuolikkaan karahvin sisästä pois. Sain päähänpiston, ja tungin koko puolikkaan väkisin tuon kapean kaulan yli karahvin sisälle. Hehe. Siinähän sitä sitten oltiin.
Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
16.7.2015
Yllättävä syksyrakkaus
Mun ehdoton suosikkivuodenaika on aina ja ikuisesti ollut kesä. Talvi ja muut oli mun mielestä vain kesän odotukseen tarkoitettuja aikoja, enkä kauheasti nähnyt niissä hyviä asioita. Nyt aikuisiällä olen oppinut ihan oikeasti rakastamaan jokaista vuodenaikaa ja kaikista suurin yllättäjä on ollut syksy. Syksyisin illat pimenee, mutta luonnon valtaava uskomattoman kaunis ruska on vain jotain niin upeaa, että siitä saatu väriterapia kotona sytytettävien kynttilöiden ja aikaisen glögikauden avaaminen lennättää kyllä nopeasti sinne jouluun, jonka jälkeen alkaakin päivät jo pidentyä.
Vaikka kesä on vasta puolivälissä, mun syksyrakkaus nostaa jo päätään. Liittyneekö tämän kesän syksyisiin säihin vaiko näiden superupeiden Blake Livelyn viime vuotisiin vauvakutsukuviin, tiedä häntä. Ne kuitenkin inspiroi mua syvästi, joten oli pakko jakaa ne myös täällä.
Jos meille ikinä siunaantuu vauva talvea kohden, haluan ehdottomasti tällaiset syksyiset ulkoilmassa vietettävät vauvakutsut keskellä ruskaa. Tässä sen taas näkee, että luonnon omat koristeet ja värimaailma on ne kaikista henkeä salpaavimmat!
Mikä on sinun lempivuodenaikasi ja miksi?
Kuvat Preserve
Vaikka kesä on vasta puolivälissä, mun syksyrakkaus nostaa jo päätään. Liittyneekö tämän kesän syksyisiin säihin vaiko näiden superupeiden Blake Livelyn viime vuotisiin vauvakutsukuviin, tiedä häntä. Ne kuitenkin inspiroi mua syvästi, joten oli pakko jakaa ne myös täällä.
Jos meille ikinä siunaantuu vauva talvea kohden, haluan ehdottomasti tällaiset syksyiset ulkoilmassa vietettävät vauvakutsut keskellä ruskaa. Tässä sen taas näkee, että luonnon omat koristeet ja värimaailma on ne kaikista henkeä salpaavimmat!
Mikä on sinun lempivuodenaikasi ja miksi?
Kuvat Preserve
14.7.2015
Kukkaispolttarit
Edellisestä blogitekstistä on ehtinyt vierähtää viikko, on ollut sen verran haipakkaa menoa! Töitä tein viime viikolla vain 4 päivää, mutta yhden päivän omistin 100% rakkaani kanssa viettoon ja kahtena viimeisenä päivänä mua vietiin ja lujaa, nimittäin syyllä nimeltä polttarit! :D Ja maailman kauneimmalla teemalla kukkaseppeleet ja kesämekot, kyllä rakastin kavereitani siinä vaiheessa kun kaupungilla tuli vastaan kaikkia tyttöraukkoja pippeliteemaan puettuna!
Tässä päivän kauneimmat kuvat, vannottiin suurinpiirtein verivalaa vastaava sopimus, että kaikki someen laitettavat kuvat vedetään tiukan seulan läpi ja sellasta tuon päivän kuvavirta tarvitsee, hahaha!
Päivä (tai siis vuorokausi) oli aikamoisen ihana, sain monta rakasta ystävää seurakseni koko päiväksi ja mua vaan hemmoteltiin. Muutamia tehtäviä tietysti oli ja vaikka ensimmäinen reaktio ohjeet niihin saadessani oli että "voi ei, en kyl todellakaan tee", tuli lopulta kai kaikki suoritettua, paitsi ilman ohjetta leipomani pullan maistatusta kadulla... En halunnut aiheuttaa kenellekään ruokamyrkytyksiä - tosin tulipa sitten meidän ihanan loppuillan emännän parin kaverin kohtaloksi ilmeisesti niitä yöllä maistaa eli periaatteessa sekin oli jo ihan check mate! :D
Piteemmittä puheitta, päivä sisälsi silmät sidotun ajomatkan kylpytakissa Helsingistä Tampereelle, morsiusvalan, aamupalan ja laittautumisen ystävän kauniissa kodissa Vuoreksessa, aidoista kukista kasatun seppeleen, suunnistusta kartan kera, Redlightsissa asioinnin (kröhöm), avioliittoneuvojen kysymistä ihmisiltä kadulla, jalkahoidon, tehtäviä (mm. valssin tanssimisen tuntemattoman miehen kanssa kaupungilla, pullien leipomisen ilman ohjetta ja kravattisolmun teon tuntemattomalle miehelle), savulohiletun Keskustorilla...
...Moro Sky Barissa drinksuilun, polaroid-kuvia, tacoillan, morsiussaunan taikoineen kaikkineen, ystävyystehtäviä ja krebailua Aussie Barissa! Ihan huippua.
Välillä meinasi väsymys iskeä, mutta sitten taas lähdettiin uuteen nousuun! Oon niin otettu, että mulla on näin ihania ystäviä jotka tuntee mut täysin ja jotka mulle uhrasivat kokonaisen reippaan vuorokauden kiireisistä elämistään. Jotain aivan mieletöntä. Olen mietiskellyt, että jokainen ihminen ansaitsisi kyllä tällaisen päivän edes kerran elämässä - päivän, jolloin kaikki järjestetään vain häntä varten.
Ja niistä avioliittoneuvoista, joita ihanat ihmiset kadulla mulle jakoivat, ehdottomasti paras oli tämä: Kilpailkaa toistenne arvostamisessa ja kunnioittamisessa. Voiko sen suuremmin oikeaan osuakaan?
Rakkauspöhnäinen morsian kiittää ja kuittaa.
Tässä päivän kauneimmat kuvat, vannottiin suurinpiirtein verivalaa vastaava sopimus, että kaikki someen laitettavat kuvat vedetään tiukan seulan läpi ja sellasta tuon päivän kuvavirta tarvitsee, hahaha!
Päivä (tai siis vuorokausi) oli aikamoisen ihana, sain monta rakasta ystävää seurakseni koko päiväksi ja mua vaan hemmoteltiin. Muutamia tehtäviä tietysti oli ja vaikka ensimmäinen reaktio ohjeet niihin saadessani oli että "voi ei, en kyl todellakaan tee", tuli lopulta kai kaikki suoritettua, paitsi ilman ohjetta leipomani pullan maistatusta kadulla... En halunnut aiheuttaa kenellekään ruokamyrkytyksiä - tosin tulipa sitten meidän ihanan loppuillan emännän parin kaverin kohtaloksi ilmeisesti niitä yöllä maistaa eli periaatteessa sekin oli jo ihan check mate! :D
Piteemmittä puheitta, päivä sisälsi silmät sidotun ajomatkan kylpytakissa Helsingistä Tampereelle, morsiusvalan, aamupalan ja laittautumisen ystävän kauniissa kodissa Vuoreksessa, aidoista kukista kasatun seppeleen, suunnistusta kartan kera, Redlightsissa asioinnin (kröhöm), avioliittoneuvojen kysymistä ihmisiltä kadulla, jalkahoidon, tehtäviä (mm. valssin tanssimisen tuntemattoman miehen kanssa kaupungilla, pullien leipomisen ilman ohjetta ja kravattisolmun teon tuntemattomalle miehelle), savulohiletun Keskustorilla...
...Moro Sky Barissa drinksuilun, polaroid-kuvia, tacoillan, morsiussaunan taikoineen kaikkineen, ystävyystehtäviä ja krebailua Aussie Barissa! Ihan huippua.
Välillä meinasi väsymys iskeä, mutta sitten taas lähdettiin uuteen nousuun! Oon niin otettu, että mulla on näin ihania ystäviä jotka tuntee mut täysin ja jotka mulle uhrasivat kokonaisen reippaan vuorokauden kiireisistä elämistään. Jotain aivan mieletöntä. Olen mietiskellyt, että jokainen ihminen ansaitsisi kyllä tällaisen päivän edes kerran elämässä - päivän, jolloin kaikki järjestetään vain häntä varten.
Ja niistä avioliittoneuvoista, joita ihanat ihmiset kadulla mulle jakoivat, ehdottomasti paras oli tämä: Kilpailkaa toistenne arvostamisessa ja kunnioittamisessa. Voiko sen suuremmin oikeaan osuakaan?
Rakkauspöhnäinen morsian kiittää ja kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)