Tai no ei peilistä, siihen katsoessa näen itseni ihan niin kuin ennenkin, mutta valokuvissa olemukseni on todella erilainen kuin ennen. Ryhti on huonontunut, käsivarsiin on kasvanut allintapaista matskua, masun etuosaan on ilmestynyt pieni vararengas, iho kukkii ja kokonaisvaltainen pöhötys on ottanut vallan.
Ei sillä, että tekosyitä etsisin mutta näin jälkikäteen taaksepäin katsoen kevät on ollut ihan tosi kiireinen ja väsynyt, osaksi sairastelujen ja muiden terveysongelmien takia, mutta myös uuteen kaupunkiin muuton, häässuunnittelun ja -stressin, uuden työn aloituksen ja vähän villeiksi livahtaneiden viikonloppujen vuoksi. Välillä on ok tanssia pöydillä ja kikatella skumppalasi kädessä parhaiden ystävien seurassa, mutta nyt voisin ottaa pientä taukoa ja keskittyä taas kroppahuoltoon :)
Salijäsenyyden irtisanoin helmikuussa, kun ennalta tiesin tulevista kiireistä. Toisten mielestä typerää, koska sitten en voisi ainakaan käydä siellä salilla ollenkaan, mun omasta mielestä fiksua koska tunnen itseni ja en mä käy siellä yhtään ainutta kertaa jos on yhtään kiireisempää. Tärkeimmät asiat saa aina mahdutettua aikatauluihin, eli kuntoilu ei vissiin ole mulle jostain syystä niin tärkeää kun aina ihan ensimmäisenä lipsun juuri siitä, jos on kiirusta elämässä. Tai se on tärkeää, muttei niin tottumukseksi muodostunutta kuin muut asiat elämässäni. Tottumuksissa pysyy kiireistenkin aikojen yli, kun taas ne "ihan jees muttei mun normi" -asiat karsiutuu äkkiä.
Kuitenkin muistan myös sen viimesyksyisen sali-innon, kun en millään olisi malttanut oottaa salille pääsyä yhdessä murun kanssa! Sitten Juuso jatkoi treenejä jälleen yliopiston salin puolella (just rempattu sali ja edullinen vuosimaksu) ja mä meidän vanhalla yhteisellä salilla, ja ei se ollutkaan enää niin kivaa. Talvella kävin kaverin kanssa, mutta usein meillä ei natsanneet aikataulut yhteen eli suurimmaksi osaksi kävin edelleen yksin minkä lisäksi nilkan takia sain 5 viikon jalkatreenikiellon päälle ja jalkajutut on mun lempparei, yhyy!
Nyt ollaan liitytty Jusban kanssa meidän uuden kodin lähistöllä sijaitsevalle salille ja toivon kovasti, että innostutaan taas käymään siellä yhdessä ja paljon! Ollaan ihan huippu tiimi niin monella muulla elämän osa-alueella, että eiköhän ala treenitkin jälleen luistaa! Mä oon tottuvainen ihminen, mutta se tottuminen vie aikansa. Uuden kodin lähellä pitäisi olla myös ihan huimat ulkoilumaastot, joten nyt vaan täytyy ottaa tästä asiasta onkeen, aluksi pinnistellä ja lopulta tehdä siitä tottumus.
Oon aika tavallinen pulliainen mitä treenaamiseen tulee, en todellakaan tiedä lihasteni nimiä enkä ymmärrä treenipäiväkirjojen liikkeiden nimiä. Ja se on ihan fine, meen vaan täysin sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja mikä näyttäs tekevän tulosta ja tuottavan hyvää fiilistä. Onko se ihan vanhanaikaista? Tavallinen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia, aurinkoinen!