Viimeinen työpäivä Tampereella

Eilen se sitten koitti, mun viimeinen työpäivä Tampereen Ikeassa. Ja tunteita se oli kyllä ainakin meikäläisen osalta täynnä, pitkin päivää ja oikeastaan jo pitkin tätä viikkoa vastaanotin suuria ja lämpimiä halauksia, kauniita sanoja ja muistamisia. Eilen pääsi pieni itku jopa mun esimieheltä, joka yleensä on niin kovis, niin itkettiin sitten yhdessä keskellä työpäivää... Muutama asiakas katsoi mun punanaamaa välillä vähän kummallisesti, mutten antanut haitata vaan hymyilin vaan takaisin :D

Meidän työporukka vaan on ihan paras, melkein rupesi jo kaduttamaan, että lähdin pois, mutta onneksi ne ihmiset eivät tästä maailmasta tai edes maasta katoa - aina on helppo tulla moikkaamaan! Monen työkaverini kanssa olen vapaa-ajalla ystävä. Ja eihän sitä tiedä, vaikka joskus päätyisin takaisin. Aloitin firmassa juuri ylioppilaaksi valmistuneena pikkublondina, mutta kaikkien näiden vuosien aikana sain kokeilla paljon erilaisia rooleja, viimeiset kaksi vuotta vastuuhommia ja jokaiseen päivään kuului naurua ja iloa. Ihan hassua, en olisi koskaan uskonut osuvani jackpotiin mun ensimmäisellä työpaikalla Tampereella mutta niin siinä vain kävi.

Kaikessa mitä elämässäni teen, oon täydellä tunteella mukana - en tiedä, onko se töiden suhteen niin fiksua mutta ainakin saan siitä itselleni enemmän, kuin että jos vain robottina tekisin sitä mitä teen. Lähtöä se vaikeuttaa, mutta muistoja se parantaa. Kuitenkin, nyt on aika mennä eteenpäin ja tiedän, etten näiden viimeisten viikkojen aikana miettinyt haikeissa mielin kuin niitä hyviä asioita, kyllä mullakin oli ne omat turhautumisen kohteeni ja on kiva päästä kokeilemaan jotain täysin uudenlaista.

Tuleva työni on ensinnäkin toimistotyö, saas nähdä miten opin sellaiseen kaiken tavaratalovilinän jälkeen! Se vilinä on osa sitä mahtavaa tunnetta, mutta varmasti sen tunteen saa sitten jostain toisesta asiasta erilaisessa työssä.

Neule; Tommy Hilfiger
Farkut; Gina Tricot
Kengät; Vagabond
Laukku; H&M

Sain ihania läksiäislahjoja, mm. pari viikkoa sitten ne Iittalan Essence-punaviinilasit, nyt suklaata, kauniita kortteja, kauniita sanoja ja suuren lahjakortin Stockmannille. Sain paljon myös viestejä Facebookissa, Whatsappissa ja tekstarilla ja en voi sanoa muuta kuin että oon niin otettu, että niin moni ihminen on muhun tykästynyt. Lukioaikoina, kun viimeksi olin näin suuren ihmisjoukon ympäröimänä, en tuntenut itseäni kovinkaan pidetyksi, joten oon häikäistynyt siitä, miten moni on surrut lähtöäni. Hassua, mun lähtöä?! Ja nyt mulle sanottiin pitkin päivää, että pidä itsesi juuri sellaisena kuin olet, huipputyyppinä. Kyllä siinä tälläinen herkkis alkaa parkua ihan salamana.

Vein vielä viimeisen päivän kunniaksi työkamuille pari kiloa karkkia ja kirjoitin parille esimiehistäni kirjeet ja jätin ne illalla ruusujen kera heidän pöydilleen tänään löydettäväksi. Ihan kuin kunnon kevätjuhlaoppilas konsanaan!

Se oli sit siinä.