Herttoniemenrannassa.

Huh, mikä blogitauko! Viikko on ollut pitkästä aikaa taas oikein erityisen rankka, oon yöpynyt öitä kolmessa eri kaupungissa, oppinut töissä paljon uutta ja kuullut ikäviä uutisia perheenjäseneltä. Aina kun olisi ollut pikkaisen aikaa blogata, ei ole kertakaikkiaan ollut sitä energiaa vaikka kerrankin sitten puolestaan kamerasta löytyisi kuvia ja mielestä asiaa. Mutta, palataanpas tämän viikon tiistaihin...

Takki; Monki
Farkut; Gina Tricot
Kassi ja pitkähihainen trikoopaita; Primark
Nilkkurit; Vagabond

Lähdettiin tiistaina äitini ja veljeni tyttöystävän kanssa Marimekon ystävämyynteihin Herttoniemeen. Tiistai oli ennakkopäivä Marimekon kanta-asiakkaille, mutta aika hyvin siellä oli myös muita asiakkaita villiintymässä mukana! Tuo Herttoniemen myymälä on mun mielestä ihana, se on niin suuri ja valoisa ja sieltä löytää melkein aina jotain superkivaa.

Tällä kertaa Ystävämyynnin saldona oli mun osaltani pari mustavalkoista juttua, nimittäin Kaivo-kuosinen puhelinkuori ja raidallinen taskupaita! Taskupaita tulee varmasti näkymään asukuvissa, se on aivan ihanan pehmoinen ja mitä parhain vaate esimerkiksi työpäiviin nyt, kun olen toimistotyössä.

Marimekon myymälästä lähdettiin ostamaan kesän ekat jätskit ja napattiin bussi Herttoniemenrantaan.

Äitini ja veljeni asuivat Hertsikanrannassa kun me lapset oltiin pieniä, joten mullakin on tosi paljon rakkaita muistoja noilta seuduilta. Äiti muutti sinne heti kun alueen ensimmäinen talo valmistui ja muistan ne lukemattomat päivät, kun seurattiin viereisten talojen nousemista kesäisin ja löydettiin kaikkea jännää talojen raksamaiden jäljiltä...

Ennen kaikkien nykyisten talojen rakentamista, äitin parvekkeelta näki Silja Linen laivat ja ne jos mikä oli sillon kuumaa settii! Voisin edelleen asua ihan tosi mielelläni Herttoniemenrannassa, mun mielestä siellä tulee aina jotenkin tosi etelä-eurooppalainen fiilis, johtunee varmaan tuosta satamasta. Harmi vaan, että kun käyn tosiaan Espoossa töissä niin työmatkat olisi aikamoisen pitkiä. Ehkä joskus...

Nyt ois aika taas ryhtyä pakkaamaan. Tulin Tampereelle neljäksi yöksi ja tiistaina onkin aika sanoa toistaiseksi heipat tälle kaupungille ja hyvästit tälle kodille, kun muutto koittaa. Nyyh! Nyt otan vielä kaiken irti näistä kauniista ikkunalaudoista, vanhoista pattereista, ihanista rakoilevista lattioista ja upeasta näkymästä Kalevan ylle.

Itku tulee tiistaina varmana, kun tämän oven sulkee viimeisen kerran!